Uuden maailman apinoita

Uuden maailman apinat (Platyrrhini) ovat pieniä eteläamerikkalaisia lähisukulaisiamme samasta kädellisten lahkosta. Sukumme erkanivat oligoseenikaudella 40 miljoonaa vuotta sitten, kun joukko kädellisiä ajautui Afrikasta Atlantin valtameren yli Etelä-Amerikkaan todennäköisesti maasta irronneella lautalla. Tämä sivu esittelee joitakin uuden maailman apinoihin kuuluvia kynsiapinoita (Callitrichidae) ja kierteishäntäapinoita (Cebidae).

Helsingin Korkeasaaren Amazonia-talossa voi nähdä hyppytamariinin, keisaritamariinin, kultatamariinin ja töyhtötamariinin.

Lisää apinoiden suojelutilanteesta kandidaatintutkielmassani Uuden maailman apinoiden uhkia ja suojelukeinoja (PDF, 17 s.).

Fylogenia

Uuden maailman apinat jakautuvat lajiutumishistorian eli fylogenian perusteella muutamaan ryhmään. Kuvassa haaraumakohdat kuvaavat kehityslinjojen erkanemishetkiä ja numerot miljoonia vuosia ennen nykyhetkeä.

fylogenia

Tamariinit (Saguinus)

Tamariinit ovat pieniä apinoita, jotka asuvat Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa sademetsissä. Niillä on pitkä häntä ja ne painavat alle kilon. Tamariinit ovat päiväaktiivisia ja liikkuvat puissa. Ne elävät alle 15 yksilön ryhmissä, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta perheestä. Tamariinit ovat huomattavan suvaitsevia ja yhteistyöhaluisia – ryhmien välillä ei juuri ole aggressioita. Kaikkiruokaisia; ravinto koostuu hedelmistä ja muista kasvinosista sekä hämähäkeistä, hyönteisistä ja pienistä selkärankaisista. Vain yksi naaras ryhmässä lisääntyy, ja synnyttää yleensä kaksoset. Isä ja joskus muut ryhmän aikuiset avustavat synnytyksessä ja pesevät vastasyntyneen.

Tamariini-nimen alkuperä on hämärä; se juontuu mahdollisesti Tupi-kielistä.

Alla mainittujen lisäksi tamariineihin kuuluvat ruskopäätamariini (S. fuscicollis), valkojalkatamariini (S. leucopus), lyhyttöyhtötamariini (S. inustus), S. niger, S. graellsi, S. melanoleucus, S. pileatus ja S. martinsi.

Kultavaippatamariini (Saguinus tripartitus)

Kultavaippatamariini

lowjumpingfrog, CC BY

Silmälläpidettävä laji (IUCN: NT)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Kolmiosainen väritys; kullanvärinen takki, selkeät värirajat. Karvainen naama, ei viiksiä, silmiinpistävä V-kuvio silmien välissä, valkoinen alue suun ympärillä.
Levinneisyys
Ecuador ja Peru.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä Populaation ennakoidaan pienenevän neljänneksellä kolmen seuraavan sukupolven aikana metsien hävittämisen ja elinalueelta löytyneiden öljyesiintymien takia. On lähellä tulla luokitelluksi uhanalaiseksi.

Mustatamariini (Saguinus midas)

Mustatamariini

Frank Wouters, CC BY

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Naama on musta ja karvainen, jalat ja kädet oranssit tai keltaiset.
Levinneisyys
Brasilia (Amapá, Amazonas, Pará), Ranskan Guayana, Guyana ja Suriname.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Korvatamariini (Saguinus bicolor)

Korvatamariini

Whaldener Endo, CC BY-SA

Erittäin uhanalainen laji (IUCN: EN)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Naama on musta ja enimmäkseen karvaton, päälaki karvainen. Valkoinen tai kellertävä etupuoli erottuu selkeällä rajalla harmaanruskeasta takapuolesta.
Levinneisyys
Elää Amazonasin pääkaupungin Manausin lähistöllä.
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen Kilpailee mustatamariinin (S. midas) kanssa elintilasta, ja mustatamariini on syrjäyttämässä korvatamariinin sen alkuperäisiltä elinalueilta, joko luonnollisesti tai ihmistoiminnan vaikutuksesta.

Mustakaulatamariini (Saguinus nigricollis)

Mustakaulatamariini

Ladislav Král (Mistvan), public domain

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Tasainen tumma väritys. Karvainen naama, ei viiksiä, valkoinen alue suun ympärillä.
Levinneisyys
Brasilia (osa Amazonasia), Kolumbia, Ecuador ja Peru.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Punavatsatamariini (Saguinus labiatus)

Punavatsatamariini

Nils Axel Braathen, CC BY

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Karvaisessa naamassa pienet viikset ja valkoinen alue suun ympärillä, musta selkä jossa hopeisia marmorikuvioita, kullanvärinen tai punertava päälaki ja punertava vatsapuoli.
Levinneisyys
Keski-Amazonilla.
Elintavat
Voi lyöttäytyä yhteen ruskopäätamariinin kanssa. Boliviassa liikkuvat myös hyppytamariinin seurassa.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Viiksitamariini (Saguinus mystax)

Viiksitamariini

Postdlf, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Väritys musta tai mustanruskea. Nenä, suunympärys ja viikset valkoiset. Korvan etupuolella karvaton laikku.
Levinneisyys
Brasilia (Acre, Amazonas), Peru.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Keisaritamariini (Saguinus imperator)

Keisaritamariini

Mila Zinkowa, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Väritys harmaa, pää on musta. Kasvot karvaiset. Pitkät, hartioihin ulottuvat valkoiset viikset. Ruosteenvärinen häntä.
Levinneisyys
Elää Boliviassa, Perussa ja Brasiliassa Acren ja Amazonaksen osavaltioissa.
Alalajit
S. i. imperator, S. i. subgrisescens
Elintavat
Voi muodostaa sekaryhmiä ruskopäätamariinin kanssa.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Töyhtötamariini (Saguinus oedipus)

Töyhtötamariini

Raimond Spekking, CC BY-SA

Äärimmäisen uhanalainen laji (IUCN: CR)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Pinché, valkotöyhtötamariini (Korkeasaari)
Tuntomerkit
Kasvot mustat ja paljaat. Pään päällä silmiinpistävä valkoinen töyhtö. Alapuoli kermanvalkoinen. Häntä tyvestä pähkinänpunainen, loput hännästä mustaa.
Levinneisyys
Esiintyy vain Pohjois-Kolumbiassa.
Uhanalaisuus
Äärimmäisen uhanalainen Kolonisaatio ja metsän tuhoaminen uhkaavat hävittää lajin sukupuuttoon.

Suikkatamariini (Saguinus geoffroyi)

Suikkatamariini

Brian Gratwicke, CC BY

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Geoffroyntamariini
Tuntomerkit
Naama musta ja karvaton, vain hieman valkoista untuvaa. Juova silmäkulmasta korvan alapuolelle. Selkä musta, jossa lyhyitä, kellertäviä raitoja. Alapuoli vaalea. Päälaella kapea valkoinen kolmio.
Levinneisyys
Panama ja Kolumbia.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Leijonatamariinit (Leontopithecus)

Leijonatamariinien kasvoja ympäröi harja, josta ne ovat saaneet nimensä. Ne elävät Brasilian itäosien sademetsissä. Niillä on pitkät kädet ja kynnet, joilla ne voivat etsiä ruokaa koloista. Lepäilevät usein puunkoloissa.

Leijonatamariineihin kuuluu myös mustapäätamariini (L. caissara).

Leijonatamariini (Leontopithecus chrysopygus)

Leijonatamariini

Alan Hill, CC BY-SA

Erittäin uhanalainen laji (IUCN: EN)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Kultaperäleijona-apina
Tuntomerkit
Turkki kauttaaltaan kiiltävänmusta, paitsi takapuoli ja hännän tyvi kullanväriset tai punertavat.
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen Suurin uhka lajille on sen pienten populaatioiden eristyneisyys. Laajojen suojelutoimien ansiosta siirretty äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.

Kultatamariini (Leontopithecus rosalia)

Kultatamariini

Ladislav Král (Mistvan), CC BY-SA

Erittäin uhanalainen laji (IUCN: EN)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Kultaleijona-apina, kultaleijonatamariini (Korkeasaari)
Tuntomerkit
Kauttaaltaan kullanvärinen, kiiltävä turkki. Kasvot paljaat ja pinkinharmaat.
Levinneisyys
Brasilia (Rio de Janeiro).
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen Pitkän suojelutyön ansiosta siirretty äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Lajin pieni populaatio (nykyään yli 1000 yksilöä) on jakautunut metsäpirstaleisiin, jotka ovat pienempiä kuin yhden kultatamariiniryhmän normaali elinpiiri.

Keltaharjatamariini (Leontopithecus chrysomelas)

Keltaharjatamariini

Trisha Shears, CC BY-SA

Erittäin uhanalainen laji (IUCN: EN)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Keltaharjaleijona-apina
Tuntomerkit
Kasvoja ympäröivä osa harjasta, eturaajat, takakäpälät ja joskus häntä kullanväriset, muu turkki musta.
Levinneisyys
Esiintyy vain metsäsaarekkeissa Bahian osavaltiossa Brasiliassa.
Elintavat
Tarvitsee vanhaa metsää, jonka puunkoloissa lepäilee ja jonka epifyyteistä etsii ruokaa.
Uhanalaisuus
Erittäin uhanalainen Lajia uhkaavat metsien tuhoaminen ja sen aiheuttama populaatioiden pirstaloituminen. Metsien tuhoamista kiihdyttävät kaakaoteollisuuden vaikeuksista johtuva voimakas siirtyminen muihin viljelykasveihin ja karjatalous.

Hyppytamariinit (Callimico)

Hyppytamariinien sukuun kuuluu vain yksi laji, hyppytamariini (Callimico goeldii).

Hyppytamariini (Callimico goeldii)

Hyppytamariini

Alexandre Buisse, CC BY-SA

Vaarantunut laji (IUCN: VU)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Aikuinen on rusehtavan musta; niskassa ruskeankeltaisia kuvioita, hännän tyvessä 2–3 vaalean ruskeankeltaista rengasta. Nuorelta yksilöltä hännän ja joskus niskan kuviot puuttuvat. Pää tai koko selkäpuoli voi olla valkopilkullinen.
Levinneisyys
Bolivia, Brasilia (Acre, Amazonas, Rondônia), Kolumbia ja Peru.
Uhanalaisuus
Vaarantunut Vaarassa muuttua uhanalaiseksi, jos suunnitellut hakkuut ja rakennusprojektit lajin elinalueilla toteutuvat.

Marmosetit (Callithrix, Cebuella, Callibella, Mico)

Sana marmosetti tulee ranskan kielen pientä lasta tarkoittavasta sanasta marmouset. Marmosetteja kutsutaan myös silkkiapinoiksi.

Marmosetteihin kuuluvat lisäksi ruskopäämarmosetti (Callithrix flaviceps), amazonianmarmosetti (Mico humeralifer), Callibella humilis, Mico acariensis, M. chrysoleucus, M. emiliae, M. intermedius, M. leucippe, M. manicorensis, M. marcai, M. mauesi, M. nigriceps ja M. saterei.

Hopeamarmosetti (Mico argentatus)

Hopeamarmosetti

Nick Woolley, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Hopeasilkkiapina
Tuntomerkit
Yläpuoli hopeanvalkoinen, alaselässä ruskeanharmaa sävy. Karvattomat korvat ovat näkyvillä. Alapuoli valko–kellertävä.
Levinneisyys
Brasilia (Pará).
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Mico melanurus

Mico melanurus

Mike Griffiths, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Bambumarmosetti (Callithrix aurita)

Bambumarmosetti

Dario Sanches, CC BY-SA

Vaarantunut laji (IUCN: VU)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Vaaleatupsusilkkiapina
Levinneisyys
Brasilia (Minas Gerais, Rio de Janeiro, São Paulo).
Uhanalaisuus
Vaarantunut Metsien tuhoaminen on suuri uhka lajin säilymiselle. Bambumarmosetteja myös pyydystetään joskus lemmikeiksi.

Valkonaamamarmosetti (Callithrix geoffroyi)

Valkonaamamarmosetti

Cliff, CC BY

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Geoffroynsilkkiapina
Tuntomerkit
Kasvot ja päälaki kirkkaanvalkoiset. Korvien edessä pitkät, mustat tupsut. Selkä harmaamustaraidallinen, ruosteen väriä alaselässä. Alapuoli tummanruskea–musta, kaula valkoinen.
Levinneisyys
Brasilia (Bahia, Espírito Santo, Minas Gerais, Santa Catarina).
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Valkotupsumarmosetti (Callithrix jacchus)

Valkotupsumarmosetti

Raimond Spekking, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Valkotupsusilkkiapina
Tuntomerkit
Pää tummanruskea, korvien ympärillä valtavat valkoiset tupsut. Otsassa valkoinen täplä. Hartiat harmaat–kellanruskeat. Takaosa ja häntä valkoharmaaraidalliset. Alapuoli ja käpälät harmaat.
Levinneisyys
Lukuisat osavaltiot Brasiliassa.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Raitamarmosetti (Callithrix kuhlii)

Raitamarmosetti

Grendelkhan, CC BY-SA

Silmälläpidettävä laji (IUCN: NT)
Levinneisyyskartta
Levinneisyys
Brasilia (Bahia, Minas Gerais).
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä Suurin uhka lajille on karjankasvatuksen aiheuttama metsän väheneminen ja sirpaloituminen. Raitamarmosetteja pyydystetään myös lemmikeiksi.

Mustatupsumarmosetti (Callithrix penicillata)

Mustatupsumarmosetti

Eurico Zimbres, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Mustatupsusilkkiapina
Tuntomerkit
Kuin valkotupsumarmosetti, mutta korvatupsut mustat. Kasvot, kuono ja otsa valkoiset; joskus pelkkä otsa. Takakäpälät kellanruskeat–harmaat.
Levinneisyys
Brasilia (Bahia, Espírito Santo, Goiás, Mato Grosso do Sul, Minas Gerais, São Paulo, Tocantins).
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Pikkumarmosetti (Cebuella pygmaea)

Pikkumarmosetti

Oona Räisänen, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Kääpiömarmosetti
Tuntomerkit
Pikkuinen apina, jolla suuri pää. Etuosa kellanruskea, takaosa kellanruskean–harmaankirjava. Häntä raidallinen, musta yläpuoli.
Levinneisyys
Bolivia, Brasilia (Acre, Amazonas, Rondônia), Kolumbia, Ecuador ja Peru.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Saimirit (Saimiri)

Saimirit ovat hedelmä- ja hyönteissyöjiä, jotka liikkuvat suurissa, yleisimmin 20–75, joskus jopa 100 yksilön ryhmissä. Ne synnyttävät yhden poikasen. Saimiri tarkoittaa portugalin kielessä pientä apinaa.

Saimireihin kuuluvat lisäksi kultaselkäsaimiri (S. ustus) ja mustapääsaimiri (S. vanzolinii).

Saimiri (Saimiri sciureus)

Saimiri

Braboowi, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Muut nimet
Oravasaimiri
Tuntomerkit
Pää on pyöreä. Yläpuoli harmaa–oliivinvihreä. Kuono tumma, kasvot silmien ympärillä valkoiset. Musta–harmaa lakki. Karvaisissa korvissa vähäinen terävä tupsu. Kädet kullanväriset.
Levinneisyys
Brasilia (Amapá, Amazonas, Maranhão, Mato Grosso, Pará, Roraima, Tocantins), Kolumbia, Ecuador, Ranskan Guayana, Guyana, Suriname ja Venezuela.
Elintavat
15–50 yksilön ryhmiä, joissa lineaarinen hierarkia. Uroksilla joskus aggressioita toisiaan kohtaan, ja ne vartioivat ryhmää saalistajien varalta. Hedelmäpaikoilla huomattavaa ryhmän sisäistä kilpailua ruuasta. Lisääntymiskausi kerran kahdessa vuodessa.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Panamansaimiri (Saimiri oerstedii)

Panamansaimiri

Linda De Volder, CC BY-SA

Vaarantunut laji (IUCN: VU)
Levinneisyyskartta
Tuntomerkit
Selkä, kädet ja jalkojen alaosat kullanväriset–oranssit. Hartiat ja lantio oliivinvihreät. Valkoinen naamio, musta kuono, musta lakki. Korvat ja kaulan sivut valkoiset.
Levinneisyys
Costa Rica ja Panama.
Elintavat
Naaraat eivät muodosta hierarkioita. Ryhmien välillä ei juuri kilpailua tai vihamielisyyksiä. Urokset vartioivat ryhmää saalistajien varalta. Ryhmän sisäinen kilpailu hedelmäpaikoilla vähäistä.
Uhanalaisuus
Vaarantunut Lajia uhkaa maanviljelyn ja hakkuiden aiheuttama elinympäristöjen hupeneminen.

Boliviansaimiri (Saimiri boliviensis)

Boliviansaimiri

Jens Buurgaard Nielsen, CC BY-SA

Elinvoimainen laji (IUCN: LC)
Levinneisyyskartta
Levinneisyys
Bolivia, Brasilia (Acre, Amazonas) ja Peru.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen

Lähteitä